Javin D8-viisumikokemus: New Yorkista Portugaliin

Voisitko kertoa meille ammatillisesta taustastasi Yhdysvalloissa? Millaista etätyötä teet?

Olen kirjoittaja ja sisällöntuottaja. Aloitin yritysmaailmassa valmistuttuani yliopistosta ja siirryin myöhemmin mallintöihin. Sitten perustin kauneusalan yrityksen ja siirryin lopulta kirjoittamisen ja sisällöntuotannon pariin.

Mikä sai sinut valitsemaan Portugalin digitaalisten nomadien kohteeksi? Miten sait ensimmäisen kerran tietää D8-viisumista?

Olin naimisissa tanskalaisen miehen kanssa, mutta erosimme. Jossain vaiheessa päätimme, että Euroopassa olisi parempi elämänlaatu ja parempi ympäristö poikamme kasvattamiseen. Eron jälkeen en kuitenkaan ollut kovin innostunut muuttamaan Tanskaan, joten aloin selvittää, mikä paikka Euroopassa sopisi minulle.

Löysin Portugalin. Rakastuin säähän. Ruokaan! Ihmisiin. Aloin selvittää, miten voisin tehdä siitä kotini. Tutkin saatavilla olevia eri viisumeja ja huomasin, että D8 olisi luultavasti minulle paras vaihtoehto.

Voitko kertoa D8-viisumihakemuksesi etenemisestä? Millainen aikataulu hakemuksen jättämisestä hyväksyntään oli helmikuussa?

Aluksi, kun olin valmis hakemaan viisumia, olin todella hermostunut prosessista ja hyväksynnästä. Aloin miettiä, ehkä D2 on minulle sopiva reitti. Elokuussa varasin puhelun Anchorlessin kanssa. He olivat auttaneet minua hankkimaan NIF-tunnukseni aiemmin samana vuonna. Guillherme selitti minulle näiden kahden viisumin erot.

Mietin asiaa vielä puhelun jälkeenkin puolelta toiselle, mutta päätin lopulta ilmoittautua Anchorless+-ohjelmaan. Vietin syksyllä muutaman kuukauden Lissabonissa selvittääkseni, missä haluaisin asua, ja tutustuakseni kulttuuriin. Aloin samalla koota hakemukseen tarvittavia asiakirjoja.

Anchorless auttoi minua avaamaan pankkitilin ja hankkimaan pojalleni NIF-tunnuksen, ja sivustolla oli myös resursseja asunnon hankkimiseen. Olin aluksi lähellä hoitaa asunnon hankkimisen itse, ja olin todella vähällä joutua huijatuksi.

Sen jälkeen lopetin kokonaan yrittämästä hoitaa asiaa itse ja aloin kysyä neuvoa Guilhermelta kaikissa kysymyksissäni ja huolenaiheissani. Hän vastasi aina nopeasti ja auttoi todella paljon.

Sain syyskuussa ajan VFS:ltä marraskuulle. Toimitin kaikki asiakirjani marraskuussa. Tammikuussa sain ilmoituksen, että hakemukseni saatetaan hylätä. Otin yhteyttä Guillhermeen saadakseni apua muutoksenhaussa. Sain viisi päivää myöhemmin ilmoituksen, että hakemukseni oli hyväksytty.

Kohtasitko erityisiä haasteita etätyösi osoittamisessa tai viisumivaatimusten täyttämisessä?

Kyllä, sain ilmoituksen mahdollisesta hylkäämisestä. Aluksi olin stressaantunut ja turhautunut. Erityisesti siksi, että minusta tuntui, että he pyysivät jotain, minkä olin jo mielestäni toimittanut.

Sain kuitenkin koottua itseni ja muistin, että minulla oli Anchorless apunani, joten lähetin Guilhermelle sähköpostia, ja hän otti yhteyttä asianajajaan puolestani.

Hän yhdisti meidät, ja keskustelimme puhelimessa siitä, miten edetä ja mitä tarvittaisiin. Kokosin lisäasiakirjani asianajajan laatiessa muutoksenhakuani. Sanotaan vaikka, että vastasin maanantaina ja sain hyväksynnän perjantaina. Huusin kirjaimellisesti kadulla luettuani sähköpostin.

Mille Portugalin alueelle päätit asettua, ja mitkä tekijät vaikuttivat päätökseesi?

Päätin asettua Lissaboniin. Alun perin harkitsin Cascaisia sen idyllisen tunnelman ja maisemien vuoksi.

Ymmärsin kuitenkin, että New Yorkissa syntyneenä tuntisin oloni luultavasti vähemmän eristäytyneeksi, jos asuisin kaupungin keskustassa.

Varsinkin etätyöntekijänä, joka ei voi hyödyntää työpaikan sosiaalista ympäristöä uusien ystävien löytämiseen, koin tärkeäksi, että ihmisten ja sosiaalisten tapahtumien pariin olisi helpompi päästä.

Lisäksi elinkustannuksissa on suuri ero näiden kahden paikan välillä. Ajattelin, että Lissabon on upea paikka aloittaa, ja voisin aina muuttaa myöhemmin, jos elämäni tuntuu vievän siihen suuntaan.

Millaista siirtyminen Yhdysvalloissa työskentelystä etätyöaikataulusi ylläpitämiseen Portugalissa on ollut? Oletko joutunut mukautumaan aikavyöhykkeisiin tai työkulttuuriin?

Suurin muutos minulle on ollut se, että muutin tänne 10-vuotiaan poikani kanssa. Yhdysvalloissa sain apua hänen isältään ja perheeltäni, joten joka toinen viikko minulla oli vapaa-aikaa. Koska minulla ei kuitenkaan vielä ole lastenhoitoapua, minun täytyy olla erittäin järjestelmällinen ja keskittyä koulupäivän aikana, jotta saan tehtyä tarvitsemani asiat ennen kuin haen poikani.

Yritän parhaani mukaan noudattaa aikataulua tarkasti ja pitää tehtävälistani järjestyksessä. Aluksi kehoni oli vielä Yhdysvaltain itärannikon ajassa, ja sopeutuminen kesti muutaman viikon. Portugalin kielen taitoni on myös rajallinen, ja koska viestintä on kirjaimellisesti elämäntyöni, tämä turhauttaa minua. Opettelen kieltä, mutta en niin nopeasti kuin haluaisin.

Haluaisin olla enemmän tekemisissä ihmisten kanssa, mutta tällä hetkellä sanavarastoni ei riitä kuin yksinkertaisiin vastauksiin, kun ihmiset puhuvat minulle portugaliksi. Hyvänä puolena on, että useimmat puhuvat englantia, mutta kielen sujuvasta hallinnasta tulee silti yksi tärkeimmistä tavoitteistani.

Kerro kokemuksistasi portugalilaisessa yhteisössä. Oletko tutustunut muihin digitaalisiin nomadeihin tai paikallisiin teknologia-alan ammattilaisiin?

En ole toistaiseksi tutustunut muihin digitaalisiin nomadeihin, mutta aloitin paikallisella kurssilla käymisen ja olen saanut joitakin ystäviä. Kun oloni on varmempi lastenhoidon suhteen, alan käydä useammissa tapaamisissa ja sosiaalisissa tapahtumissa.

Käyn kansainvälisessä kirkossa, ja se on ollut hyödyllistä muihin tutustumisessa sekä erilaisten paikallisten mahdollisuuksien ja tapahtumien löytämisessä.

Mitkä portugalilaisen kulttuurin piirteet ovat mielestäsi kiinnostavimpia tai erilaisimpia verrattuna amerikkalaiseen kulttuuriin?

Portugalilainen kulttuuri on erittäin rentoa ja mutkatonta. Ihmisillä on harvoin kiire, eivätkä he usein ole täsmällisiä. Tämä eroaa suuresti amerikkalaisesta kulttuurista, ja siihen tottuminen voi viedä aikaa.

Koen tämän myös ammatillisessa sähköpostiviestinnässä. Huomaan lähettäväni sähköposteistani useamman kuin kaksi muistutusta, mikä saa minut toisinaan raivon partaalle.

Mitä neuvoja antaisit muille Yhdysvaltain kansalaisille, jotka harkitsevat D8-viisumia Portugaliin?

Suosittelen ehdottomasti ottamaan yhteyttä AnchorLessin kaltaiseen toimistoon tai asianajajaan, joka voi auttaa prosessissa ja selvittää epäselvät asiat. Prosessi voi tuntua ylivoimaiselta, ja on helpottavaa saada tukea ja ammattilaisen ohjausta.

Kannattaa myös aloittaa prosessi mahdollisimman aikaisin, jotta ehdit varautua vastoinkäymisiin ja tavanomaiseen byrokratiaan. Yhdysvaltalaiset ajattelevat mielestäni usein, että he pystyvät hoitamaan melkein mitä tahansa itse, ja niin todella voikin olla. On kuitenkin hyvä tietää, että apua ja selkeyttä on saatavilla, jolloin voit keskittyä kansainvälisen muuton muihin hauskempiin puoliin.

Miten muutto on vaikuttanut urakehitykseesi ja ammatillisiin mahdollisuuksiisi?

Muuton suurin vaikutus urakehitykseeni on ollut se, että se on antanut minulle henkistä tilaa kasvattaa yritystäni aidosti.

Kotona New Yorkissa, josta olen kotoisin, olin aina kiireinen, juoksin paikasta toiseen ja tasapainottelin useiden eri asioiden kanssa yhtä aikaa. Tämä intensiivinen tahti oli välttämätön tietyn elämänlaadun ylläpitämiseksi.

Lissabonissa pystyn kuitenkin saamaan enemmän aikaan vähemmällä, joten voin toimia menestyen sen sijaan, että vain selviäisin. Tämä on antanut minulle mahdollisuuden käydä enemmän kursseja ja käyttää enemmän aikaa sellaisten taitojen hankkimiseen, joista on hyötyä yritykselleni.